Pieni karhunkierros ja ajatuksia "oikeasta" määrästä liikuntaa

Heippa,

Viimeiset viikot ovat kyllä olleet tekemistä täynnä, sillä toissa viikonloppuna matkasimme poikaystävän kanssa Kuusamoon ja samana viikonloppuna siskoni tuli käymään Oulussa sunnuntaista maanantaihin. Viime viikonloppu menikin sitten Qstockissa ja viikot ovat hurahtaneet töissä. Huh, nyt onneksi voi hieman huokaista, vaikka hauskaa on ollut!

Kuusamossa kävimme patikoimassa pienen karhunkierroksen, joka on siis 12 kilometriä pitkä vaellusreitti. Olen pienestä asti tykännyt vaellella metsissä, sillä olen maalta kotoisin ja metsä on ollut osa elämää sieltä saakka. Oli ihana päästä kävelemään kauniissa maisemissa ja nauttia eväitä nuotion äärellä. :)

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, mikä on oikea määrä liikuntaa ja millaista liikuntaa sen pitäisi olla. Luulenpa, että vastaus kysymykseen on: Mikä sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Täytyy löytää tasapaino. Ajatukseni pohjautuvat pitkälti Katri Mikkilän ajatuksiin, joista luin Se erilainen fitness-blogi -blogista ja asioita laittoi miettimään Kuusamon reissulla lukemani Aamulehden juttu, jossa Katri Mikkilä kertoo kehopositiivisuudesta.

Lukioiässä en pitänyt kävelyä liikuntana ja olisin ajatellut vaellusreissua ajan hukkaamisena raskaammalta "oikealta liikunnalta". Ajattelin, että elän sitä terveellisemmin, mitä enemmän liikun ja mitä "paremmin" syön eli mitä vähemmän kaloreita kertyy. Jälkeenpäin on helppo huomata, että ajattelutapani oli aivan vinksallaan.

Nykyään olen sitä mieltä, että liikuntaa on sopivasti, kun siitä tulee hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Terveellisyys on minulle nykyään yhtä kuin hyvä olo - ei mahdollisimman vähän kaloreita ja kuusi kertaa viikossa hikiliikuntaa. Liian usein kuitenkin lähden edelleen liikkumaan, vaikka kroppa olisi jo aivan väsynyt, koska vanha ajattelutapa kummittelee taustalla edelleen.

Opettelen olemaan itselleni armollisempi ja ajattelemaan, mikä tuo oikeasti hyvän olon. Nykyään voin syödä jäätelöä huoletta, kun tiedän, että nautin siitä sekä antaa kroppani levätä, kun se sitä kaipaa. Ajattelen sitä, mikä tekee onnelliseksi.

Tutkitusti onnelliset ihmiset elävät pidempään ja uskon, että terveelliseen elämäntapaan kuuluu joustavuus, ei ehdottomuus. Terveellistä on nauttia elämästä kuitenkin kehoa kuunnellen, sillä keho on viisas. Keho kyllä osaa pyytää liikuntaa ja ravintorikasta ruokaa, kun sitä kuuntelee ja uskon Katri Mikkilän ajatuksiin siitä, että jokaisen on vain löydettävä sellainen tapa liikkua, joka tuottaa iloa ja hyvää oloa sekä tuntuu itselle sopivalta.

Loppujen lopuksi elämä on turhan lyhyt murehdittavaksi ja kannattaako kaikkea ottaa niin vakavasti tiukkapipoillen. Itse haluan vanhana kiikkustuolissa viimeisinä päivinäni miettiä sitä, miten nautin joka hetkestä ja toteutin unelmiani. Tuskin mietin tuolloin, söinkö sitä yhtä kakkupalaa tai tuliko treenikertoja kaksi vai kuusi viikossa. Nautitaan elämästä!

Ihanaa ja rentoa alkavaa viikkoa kaikille!

Jenska ❤